22. kesäkuuta 2017

Maaningan kasinoa ja kilpatangoa

Myös viime viikonloppuna tanssikohteena oli Maaningan kasino. Nyt siellä oli taas normaali määrä tanssijoita, eli edellislauantainen tungos johtui hyvin todennäköisesti Leif Lindemanista. Olisi pitänyt tajuta vihje jo keväällä Alapitkän tansseissa, joissa Leif veti poikkeuksellisesti koko talon täyteen. Eli jos haluaa vain tanssimaan ja edes jonkun verran tanssitilaa, Leif ei ole se paras artistivalinta.

Nuoria tanssijanalkuja oli ilahduttavan paljon liikenteessä! Maaningalla en ole aiemmin juuri nuoria nähnyt, joten näky oli positiivinen, joskin ilmiö on lyhytaikainen. Instagramin kautta selvisi, että kyseessä oli bussilastillinen kuopiolaisen Korvanappiliiton porukkaa, joka teki kertaluontoisen retken Kasinolle.

Charles Plogman tarkoittaa takuuvarmaa buggaa ja fuskua. Kasinon DJ:n musiikkivalinnoista en niin välitä, mutta muuten oli tosi hyvät tanssit. Oli kivaa päästä pitkästä aikaa (no okei, parin viikon tauon jälkeen) kunnolla tanssimaan! Jotenkin kyllä häiritsee se pari vuotta sitten ilmestynyt teurastus- ja paloittelumainos, ei oikein sovi lavatanssitunnelmaan :D

Perjantaiset kilpatango-opit jäivät hienosti taka-alalle, ja huomasin tanssivani iloisesti puhdasta lavatangoa. Onneksi on olemassa lavatanssit, joissa nilkkojen ojennuksiin ja painopisteisiin keskittyminen on vapaaehtoista. Kilpatanssin jälkeen ei uskoisi, miten helpolta ja vaivattomalta tangon tanssiminen voi lavoilla tuntua.

kilpatango maaningan kasino tanssit


Eilen kävin taas rääkkäämässä itseäni kilpatanssitunnilla, jossa jatkoimme tangoharjoituksia. Oli järkevää mennä samaa lajia kaksi kertaa peräkkäin, sillä tällä jälkimmäisellä tunnilla näin jo pientä edistystä peilikuvassani. Meno ei ollut ihan niin jännittyneen näköistä kuin viimeksi.

Naisen askellus vaikuttaa äkkiseltään vaikeammalta kuin miehen. Ei riitä, että liikkuu sulavasti takaperin, vaan ensin pitäisi hivuttaa jalkaa varpaiden varassa taaakse, suoristaa jalka + nilkka niin, ettei lantio lähde vielä liikkeelle. Tämän jälkeen viedään lantio ja paino taakse siten, ettei pää pompi tai liike töksähtele. Koko ajan tulee pysyä alhaalla ja muistaa vielä pitää tanssiasento. Ei kuulosta niin vaikealta, mitä se on käytännössä. Jos kaikki muu onnistui, yksi kohdista aina unohtui. Mutta parannusta oli silti havaittavissa viime kertaan ja se on jotain se.

Perusaskeleen kertaamisen jälkeen kokeiltiin myös erilaisia käännöksiä. Lavatangossa pyörimisessä ei ole mitään ongelmia, mutta esimerkiksi oikeaoppiset pivot-käännökset eivät enää sujukaan. Parin kanssa niitä ei ensikokeilemalla saanut pyörimään riittävästi mitenkään. Pari oli yksinkertaisesti koko ajan tiellä! Yksinkin pivotien kanssa tuli hetkellisesti seinä vastaan, ne eivät vain lähteneet. Joko polvet olivat liian lähellä toisiaan, tanssiasento hajosi, tasapaino horjui, tai jotain muuta :) Kilpatanssi jaksaa aina yllättää.

Jälleen huomasi, kuinka tärkeää on harjoitella kaikkea yksin, ihan perusaskeleesta lähtien. Kilpatanssijutuista ei tule yhtään mitään parin kanssa, jos niitä ei osaa edes kohtalaisesti yksin. Kun vain keksisi, missä välissä harjoittelee ja mitä lajia. Pelkkää tangoa voisi harjoitella vaikka pari kuukautta putkeen, jotta sen saisi sujumaan. Sen lisäksi on ainakin 7 muuta lajia, joiden kilpa-alkeet ovat tiedossa mutteivät hallussa. Valinnanvaikeus johtaa siihen, etten harjoittele kotona juuri mitään, koska en osaa päättää lajia...

Näiden ongelmien jäädessä hautumaan lähden tänä iltana viettämään ennakkojuhannusta Original Sukeva juhannusjuhlille Sonkajärvelle, jossa tahdit tarjoaa LäpiValaisu!

Kuva: Pixabay

17. kesäkuuta 2017

Kilpatanssin yksityistunnit & kilpatango

Kaavailin kesäksi taukoa tanssiharjoittelusta, mutta eihän siitä mitään tullut. Kilpatanssia on mahdollisuus jatkaa kesällä yksityistuntien muodossa sillä samalla Iinan salilla, jossa olen koko kevätkauden käynyt harjoituksissa. Tällaista tilaisuutta ei missään nimessä kannata päästää ohi, joten kesäohjelmani tulee sisältämään ohjattuja harjoituksia kerran tai kahdesti viikossa. 

Normaalisti yksityistunteja otetaan kai siinä vaiheessa, kun ollaan kilpailemassa tosissaan. Mutta jos on tilaisuus opetella kilpatanssin alkeita ammattilaisen ohjauksessa, niin miksi ei? Hinta on mielestäni edelleen hyvin huokea, ja vastinetta rahalle saa todellakin. Massakurssiin verrattuna on aivan eri tavalla hyödyllistä, kun tanssiessasi ohjaaja kävelee vieressä ja kyttää kaikki mahdolliset korjaustarpeet. Näin virheelliset jutut tulee korjattua heti.

Odotin mielenkiinnolla kilpatangoa, sillä minulla ei ollut juuri mitään käsitystä siitä, kuinka paljon se teknisesti eroaa perus lavatangosta. Varoivaisesti ajattelin, ettei kilpatango niin vaikeaa voi olla, olenhan tanssinut tangoa säännöllisesti lavoilla. Mutta ei se määrä, vaan laatu! Olisi aika tärkeää tanssia myös oikein, jotta harjoittelusta ja tanssikilometreistä olisi hyötyä.

kilpatanssi yksityistunnit kilpatango
Ehkä jossain välissä ehtii myös löhöillä!

Mitä olen tehnyt oikein, niin tangoamiseni on ollut tasaista, eikä pääni ole pomppinut. Suunnilleen kaikki muu piti korjata. Kilpatangon lähtöpisteessä oikean jalan tulee olla hieman vasenta taaempana, ja jalkojen kiinni toisissaan. Tähän piti kiinnittää jatkuvasti huomiota, sillä lavatangossa olen jälkimmäisellä nopealla tottunut tuomaan jalan toisen viereen.

Tanssiasentoni on ollut liian etupainotteinen, eikä liike ole ollut niin soljuvaa kuin olisi tarkoitus. Lisäksi korjausta tuli muun muassa nilkkojen suoristukseen ja siihen, että kaikki askeleet pitää viedä kannalle asti. Tangon avausta olen tehnyt aiemmin paljon helpommalla tavalla kuin miten nyt neuvottiin, mutta ehkä tämän virallisen version voisi opetella seuraavaksi.

Kuten olen todennut jokaisen kilpatanssitunnin jälkeen, kilpatanssi on vaikeaa! Nyt 8/10 kilpatanssilajiin tutustuneena tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, että kaikki 10 lajia voisi joskus hallita oikeasti hyvin.

---

Kilpatanssin lisäksi kesäohjelmaani sisältyy niinkin mielenkiintoinen aihe kuin gradu. Kävin kesäkuun alussa esittelemässä gradun alustavat tulokset, ja nyt ainut puuttuva suoritusmerkintä on itse gradu. Kumma juttu, miten motivaatio työn viimeistelyyn tippuu aikalailla nollaan, kun siirtyy työelämään. Gradu olisi helppoa vain jättää tekemättä. Kun töissä paahtaa jatkuvasti täysillä, kotona tekee mielellään jotain muuta kuin lukee tieteellisiä artikkeleita tai pähkäilee sen verran fiksuja johtopäätöksiä, että ne kehtaa julkaista. 

Aiemmin kaavailin, että gradu olisi näillä main jo palautettu, mutta ehkä realistisempaa on ottaa tavoitteeksi, että gradu olisi arvostelussa kesän loppuun mennessä. En kuitenkaan saa papereita kesän aikana, koska graduja tuskin tarkastetaan näin loma-aikaan. Valmistuminen menee joka tapauksessa alkusyksyyn, ja työpaikan varmistuttua sillä ei ole käytännössä mitään väliä, valmistunko maisteriksi nyt vai esimerkiksi vuoden päästä. Saattaapa olla, että pidän vielä muutaman viikon gradutauon ja keskityn ihan muihin juttuihin. Elokuussa voisi yrittää rykäistä työn loppuun.

Kuva: Pixabay

15. kesäkuuta 2017

Tanssilajit: Foksi/Foxtrot/Slowfox

Tämä yhdistelmäpostaus käsittelee foxtrotin lavaversiota eli tutummin foksia sekä foxtrotin kilpaversiota, joka tunnetaan myös nimellä slowfox. Meidän nykyään tuntemamme lavafoksi on todella kaukana kilpafoxtrotista. Vaikka nimi on sama, ne ovat täysin eri tanssit. Slowfox ei ole vain hidastettua foksia, samoin kuin hidas valssi ei ole pelkkää hidastettua valssia.

Sekä kilpa- että lavaversiosta voi käyttää molempia nimityksiä: foksi tai foxtrot, mutta epäselvyyksien välttämiseksi olen blogissani käyttänyt selkeää erottelua, eli lavatansseissa tanssitaan foksia, ja foxtrotilla viittaan kilpatanssiin.

Lavafoksin ja kilpafoxtrotin eroja

Foxtrotia tanssitaan tietyn tempoiseen musiikkiin, mutta foksia mennään niin hitaisiin kuin nopeisiinkin kappaleisiin. Jos foxtrot-tyylisen musiikin tempoa nostetaan tarpeeksi, ollaan jo quickstepin puolella. Foksia mennään pääasiassa kanta-askelin (miehet) tai päkiäaskelin (naiset), mutta foxtrotissa kantojen ja päkiöiden vaihtelut ovat tärkeitä parin molemmilla osapuolilla. Jokaikisen askeleen kohdalla on todella tarkkaa, kummalla askel otetaan, ja ollaanko askeleen lopussa kannalla vai päkiällä. Foxtrotiin kuuluvat myös kantojen liu'utukset lattiaa pitkin, eli kaikkia askelia ei otetakaan ihan miten tahansa.

Foksin perusrytmitys on SSQQ, mutta foxtrotin perusaskeleissa toinen S jää pois. Toki on olemassa myös muita rytmityksiä, mutta niihin ei alkeissa tarvitse vielä perehtyä. Foxtrotin rytmitys saattaa olla aloittelijalle helpompi, sillä SQQ istuu sopivasti yhteen 4/4-tahtiin. Foksissa yksi perusaskelikko kestää yli yhden tahdin, mikä sekoitti ainakin minua todella pitkään.

Foksi on yleensä melko tasaista, mutta foxtrotiin kuuluvat nousut ja laskut kallistuksineen, mikä tekee tanssista todella sulavan, liitelevän ja ylvään näköistä. Ja sitten se vaikeustaso: perusfoksin oppii äkkiä, mutta perusfoxtrot vaatii ehkä kuukausia.

foxtrot foksi slowfox askeleet
Pakollinen kettukuva foksipostaukseen :) 

Foksi

Kun katsoo lavoilla foksin tanssijoita, menijöitä on kaiken näköisiä. Sulavien luovijoiden lisäksi on hytkyttelijää, vasenta kättä pumppaavaa, hidasta hissuttelijaa, rynnijää, hypähtelijää... Valssin lisäksi foksi taitaa olla ainut tanssilaji, jonka suurin osa ei-tanssiharrastajakin pystyy tanssimaan jollain tavalla. 

Minulla on foksiin vaihteleva mielipide. Jos taustalla soi vaikkapa Souvareiden Pariiseja, on foksin tanssiminen älyttömän tylsää ja sitä vain odottaa, milloin tanssi oikein loppuu. Jonkun nätin slovarin tahtiin foksi on ihan ok, mutta koko iltaa ei jaksaisi pelkkää foksia. Lajissa on tietysti hyväkin puolensa: tanssin alkutaipaleella riittää, että osaa foksia, ja sillä voi vetää käytännössä kaikki tanssilajit. Lähes rajaton soveltuvuus on foksin suurin plussa.

Foksin suurimpana ongelmana on se, miten tanssista saisi sitä perushytkyttelyä mielenkiintoisempaa. Foxtrotia katselee mielellään, vaikkei pari tekisi kuin kahta eri askelikkoa, koska se on perusluonteeltaan jo niin hienon näköinen laji. Foksi sen sijaan on perustasolla erittäin yksitoikkoista katseltavaa.




Hyviä foksikappaleita

Fokseja on aivan loputtomasti, mutta tähän valitsin joitakin esimerkkikappaleita, jotka itse menisin foksina, enkä esimerkiksi fuskuna/buggina. 
  • Paha oot (Kyösti & Varjokuva)
  • Siipirikko (Neljänsuora)
  • Vastasyntyneet (Sinitaivas) Nätti slovari!
  • Pariisi-Helsinki (Jari Sillanpää) Ei niin hyvä, mutta tämä on oikein malliesimerkki lavoilla soitettavasta foksista.
  • Hento kuiskaus (Suvi Teräsniska)
  • Tulvii Pohjanmaa (Janne Tulkki)

Foxtrot

Lava-vakioiden tylsyyden vuoksi olen karsastanut koko vakiogenreä, mutta foxtrotiin tutustuminen muutti mieleni. Tavan foksia "tallustellessa" ei todellakaan uskoisi, kuinka vaikeaa foksista on mahdollista tehdä. Ensimmäinen kosketukseni foxtrotiin oli epätoivoinen, mutta pienen mietiskelyn jälkeen perus- ja sulka-askeleet lähtivät hetkellisesti jopa pienoiseen lentoon. Miten siistiä onkaan liidellä pitkin tanssisalia swingahtavaan musiikkiin! Foxtrot pääsi heti pakko opetella -tanssilajien listalle.

Eräs foxtrotin ongelma on se, miten saada nousut ja laskut tehtyä niin tasaisen sujuvasti, ettei lasku romahda eikä nousu ole liian äkkinäinen ponnahdus päkiälle. Liikkeen pitäisi olla tasaista liukua ylös ja alas. Kun tanssiin ottaa mukaan kallistukset, ja naisena vetäisee korkokengät jalkaan sekä vääntää niskansa tiukkaan vasempaan, foxtrot käy erittäin hyvästä tasapainoharjoituksesta.

Toinen ongelma on muistaa, mikä askel on kannalla ja mikä päkiällä. Vaikka saisi päähänsä kanta-kanta-päkiä / kanta-päkiä-päkiä -tyyppisiä lurituksia, niin sen lisäksi pitäisi olla perillä siitä, jäädäänkö esim. kanta-askeleen lopussa kannalle vai nouseeko se kenties päkiälle. Tarkempi ohjeistus voi olla vaikkapa kanta/kanta-päkiä/päkiä-kanta. Ihan perusaskelikot vaativat paljon toistoja jo senkin takia, että saa kannat ja päkiät kohdilleen ja itselleen lihasmuistiin.

Hyvää perusmateriaalia:


Ja näyte huipulta:



Hyviä foxtrot-kappaleita

Muutama esimerkkikappale, jotka minä menisin foxtrotina:
  • Cherbourgin sateenvarjot (Topi Sorsakoski)
  • Moskovan valot (Agents/Jorma Kääriäinen) Tähänkin kuluneeseen veisuun saa potkua foxtrotilla!
  • Kissanainen (Aki Sirkesalo) Voiko parempaa foxtrotia enää olla?
  • The Pink Panther Theme (Henry Mancini)

Lisää kappaleita Spotify-soittolistoillani: foksiin pääset tästä ja foxtrotiin tästä!

Kuva: Pixabay

11. kesäkuuta 2017

Paluu Maaningan kasinolle

Viime kesänä Maaningan kasino jäi pois omasta tanssiohjelmastani, enkä ole käynyt siellä kesän 2015 jälkeen. Kyllikinrannassa olisi tänään esiintynyt yksi inhokeistani PNP, joten tämä viikonloppu oli sopiva hetki tehdä paluu Maaningalle. Samaltahan tuo näytti - jotain remonttia tai laajennusta oli ilmeisesti uutisoinnin perusteella tehty, mutta omat silmäni eivät siihen sattuneet.

Kasinolla oli suoranaiset ruuhkatanssit. Leif Lindeman näyttää vetävän uskomattoman paljon porukkaa - keväällä jopa Alapitkän nuorisoseurantalo oli Leifin aikaan täynnä, mikä on siellä muuten todella harvinaista. Minulla on aiemmilta vuosilta sellainen käsitys, että vain juhannuksena Maaningalla on noin täyttä. 

maaningan kasino tanssit


Jos tungoksessa ei olisi ollut niin hiostava ilma, ei tanssiessa olisi tullut edes lämmin. Hidas valssi oli enemmänkin kävelyä nousuilla ja laskuilla höystettynä, cha cha paikallaan ketkuttelua ja fusku supervarovaista kädenalittelua. Runsas väkijoukko tuo tietenkin tunnelmaa paikalle, mutta tanssillisesti illan hyöty oli lähellä nollaa. Melkein sama kuin olisi käynyt vaikka lenkillä.  

Kyllikinrannassa on se hyvä puoli, että siellä mahtuu yleensä tanssimaan suhteellisen hyvin. Ettei aivan jokaisen liikkeen kohdalla tarvitse vilkuilla ympärilleen: tuleeko törmäys ja pitääkö pysähtyä tai muuttaa suuntaa. Täytyy käydä vielä jossain vaiheessa katsomassa, johtuiko ruuhka Leifistä vai onko Kasino saanut yhtäkkiä noin paljon lisää vakioasiakkaita.

Tanssimisesta ei tämän illan perusteella ole juuri kommentoitavaa, sain harjoitusta lähinnä vain toisten tanssijoiden väistelyssä. Ruuhkatanssit eivät ole minun juttuni - kaikki energia menee sen varmistamiseen, ettei törmää tai esimerkiksi kolauta kyynärpäätään kehenkään. En tarvitse kokonaista estradia itselleni, mutta olisi ihan kiva, jos pystyisi ottamaan edes muutaman normaalipituisen tanssiaskeleen illan aikana. :) Mutta näillä mentiin tämä viikonloppu, jospa seuraavissa tansseissa olisi parempi onni matkassa.

Kuva: Pixabay

10. kesäkuuta 2017

Uudet lattarikengät ja korkosuojien asennus

Viikko on ehtinyt hurahtaa jo lauantaihin asti ja tanssiraporttikin on kirjoittamatta viikon takaa. Koko viikko on mennyt paitsi töissä ahertaessa myös asuntokauppoja hieroessa ja tulevia vuokrausasioita järjestellessä. Jossain välissä olen ehtinyt vähän nukkuakin. Osakesijoittamisen oheen kokeilen siipiäni myös asuntosijoittamisen puolella. Menen pian tekemään kaupat ja siitä se lähtee! 

Viime sunnuntaina olin siis jälleen Kyllikinrannassa, jossa esiintyi ilmeisen harvoin keikkaileva Janne Raappana. Jos ollaan rehellisiä, en olisi tunnistanut henkilöä, enkä kuullut kovinkaan suurta eroa Taikakuun nykyiseen solistiin Juha Metsäperään. Huomaa, etten ole Taikakuun tosifani... Tanssijoita oli jo enemmän liikenteessä kuin avajaisissa ja sääkin oli vihdoin kesäisen lämmin. Vain hyttyset puuttuivat, ei siis valittamista!

Päällimmäisenä sunnuntaista jäi mieleen, etten enää tiedä, miten cha chata pitäisi tanssia. Tansseja edeltävänä perjantaina sain kilpatanssista tarkat ohjeistukset cha chan perusaskeleen tanssimiseen, mutta en pysty linkittämään läheskään kaikkea vielä omaan tanssiin. En osaa päättää, keskittyisinkö tanssiasennon pitämiseen, lantion kiertoon vaiko polvien sijaintiin ja takajalkojen kääntämiseen. Lopputulos on se, etten tee näistä mitään ja palaan siihen entiseen, tuttuun tyyliin. Se tuntuu kuitenkin hölmöltä, koska nyt tietää, miten täysin pielessä se on. No, lavatansseissahan ei ole sääntöjä...

Portdance PD636 tanssikengät lattarikengät


Uuden työpaikkani kunniaksi ja kilpatanssiharjoittelua innostamaan ostin itselleni upouudet lattarikengät. Aiemmin ostamani käytetyt kengät olivat pidemmän päälle kuitenkin liian kapealestiset ja remmit pureutuivat kipeästi varpaideni väliin. Näissä Portdancen kengissä ei ole remmejä, ja lestin kohdalla on säätömahdollisuus.

Kengissä on normaali mitoitus eli kokonumerojen kanssa ei tarvitse arpoa: 40-kokoiseen jalkaan menee 40-kokoinen kenkä. Kengän malli on Portdance PD636 ja korkoa 5 cm. Kilpatanssikengäksi matala, alaspäin levenevä korko on ehdottomasti paras tällaiselle aloittelevalle kilpatanssijalle. Kengät ovat todella tukevan ja napakan tuntuiset - niillä pitäisi pysyä pystyssä, vaikkei omaisikaan maailman parasta tasapainoa, kuten minä. Jalan päältä kiedottava naru antaa lisätukea.

Kilpatanssikengissä käytetään korkosuojia, joten niiden asentaminen oli ensimmäinen tehtävä heti kenkien sovituksen jälkeen. Mutta kuinka saada korkosuojat helpoiten paikalleen? Suomen Tanssitarvikkeen blogissa on esitetty ohjeet korkosuojien asentamiseen. Ohessa Tanssitarvikkeen ohjeiden mukaan toteutettu asennus kuvallisesti:


korkosuojat kenkiin
Korkosuojat alaspäin leveneville koroille
korkosuojat kilpatanssikengät

Ensin ohje käskee hieman lämmittämään suojia - kädenlämpö riitti ainakin tässä tapauksessa.

korkosuojat kenkiin
Asennus suositellaan aloitettavaksi terävien kulmien puolelta.

Sitten käytetään voimaa ja pyöräytetään suoja koron kaarevan puolen yli.

korkosuoja kilpatanssikenkä
Ja suoja on paikallaan - tanssiminen voi alkaa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...