Kesän viimeiset Kyllikki-tanssit

Nyt on Kyllikinrannan tanssit tältä kesältä ohi, kolme kuukautta siellä tuli rymyttyä joka viikonloppu.

24.7. Taikakuu

Kuin 80-asteisessa saunassa olisi tanssinut! Pidin pitkiä taukoja tanssin lomassa, mutta silti kotona oli melkoisen nuupahtanut olo. Ohi ajavien tanssiparien juttuja salakuunnellessa ykkösaihe tuntui olevan ”onpas täällä kuuma”. Taikakuu oli jo toista kertaa Kyllikissä tänä kesänä. Seuraavana sunnuntaina oli vuorossa Pekkaniskan Pojat, joka ei herätä minussa suurta innostusta. En ymmärrä PNP-hehkutusta fb-ryhmissä, en ole päässyt perille mikä yhtyessä on niin suurta ja ihmeellistä. Pahempaa oli kuitenkin luvassa parin viikon päästä.

7.8. LäpiValaisu

Ehdottomasti koko kesän mielenkiintoisin bändi! Nämä 14-18-vuotiaat soittajat vetivät ihan ammattimaisen oloisesti. Edellisviikkoon nähden Kyllikissä oli kävijäkato – tanssijat eivät ilmeisesti uskaltaudu kuin tuttuihin ja turvallisiin tansseihin (epäilijöille tiedoksi, sieltä tuli ihan yhtä lailla kaikki yleisimmät lavatanssilajit kuten suurimmalla osalla yhtyeistä). Hävetkää ihmiset! Harmitti bändin puolesta, sillä he vetivät huomattavasti paremmat setit kuin Pekkaniskat tai seuraavan viikon Finlanders. Minä ainakin maksan mielelläni 14 euroa LäpiValaisusta ja tuen nuoria muusikoita, jos vertaa siihen, että kulunut Finlanders tai perustangokuninkaallinen maksaa yhtä paljon.

14.8. Finlanders

Viime vuonna Kyllikin päättäreissä minulla oli vauhti päällä, mutta nyt yhtye latisti tunnelman täydellisesti. Kappaleet eivät yhtään innostaneet tanssimaan! Parin tunnin jälkeen aloin jo vilkuilla kelloa, että milloin täältä pääsee pois. ”Bugg-musiikki” muistutti enemmän humppaa, slovarit olivat liian siirappisia eikä kappaleissa ollut riittävästi potkua. Perusfoksista tuli mieleen virttynyt eläkeläisyhtye. Finlanders pääsi samaan kategoriaan Souvareiden kanssa: ei enää ikinä! Kaikesta huolimatta Kyllikki näytti olevan täydempänä kuin kertaakaan kesän aikana, joten eiköhän Finlanders tule taas ensi kesänäkin olemaan osana Kyllikin ohjelmistoa…Jälkiviisaana voi tehdä johtopäätöksen, että nämä tanssit olisi kannattanut ihan suosiolla jättää välistä, ja viettää ”ennakkopäättäreitä” jo LäpiValaisu-tansseissa.

Stella & Graceville

Jossain välissä yritin käydä Stellassa, mutta kengät tarttuivat vaihteeksi lattiaan kiinni niin tiukasti, ettei edes vaihtoaskeleesta tullut mitään. Ilmeisesti lattian puhdistamiseen käytetään jotakin todella tymäkkää pesuainetta. Talvella ongelma ei ollut näin paha, mistä voisi päätellä, että kenkien mukana kulkeutunut vesi/lumi liottaa tuota pesuainetta. Talvella kengät tahmasivat sitä vähemmän mitä enemmän oli lattiaa kuluttanut. Stella on siis unohdettava kesäisin, siellä vain turhautuu. Korvikkeena on toiminut Graceville, jossa on usein livemusiikkiakin. Lattia on pienehkö, mutta toimii kun muita tanssijoita harvemmin näkyy.

Kuva: jill111 (Pixabay)

Jaa tämä:

Heinätanssit

Nyt on välillä muutakin kerrottavaa kuin vain Kyllikinrantaa! Ma 11.7. auton keula suuntasi Pyhäsalmen suurlavalle. Kyllä, viime vuonna sanoin olleeni siellä ensimmäistä ja viimeistä kertaa, mutta nyt ”jouduin” sinne itsestäni riippumattomista syistä. Aki Samuli ja Susanna Heikki tarjoilivat tanssittavaa musiikkia, ja molemmat olivat minun korvaani miellyttäviä laulajia. Nuo tanssit liittyivät Kiuruveden Iskelmäviikkoon, normaalistihan Pyhiksellä on vain tiistaitansseja. Viime vuonna ärsyynnyin naissonnilaumasta – meno oli ihan älytöntä. Nyt oli rauhallisempaa, ei tarvinnut pelätä, että joku kävelee lävitsesi, kun et osaa väistää.

La 16.7. kävin ensimmäistä kertaa Puistorinteellä Kiuruvedellä. Puistokulmalla olen käynyt pari kertaa talviaikaan – miksiköhän samalla pienellä paikkakunnalla pitää olla kaksi lähes samannimistä tanssipaikkaa? Lava sijaitsee ihan ison tien varressa, mutta kuitenkin ”metsän keskellä” kun ikkunoista katselee pihalle. Pyöreän mallinen lava oli käyttökelpoinen ja muutenkin viihtyisä. Puistorinteellä ei ole nimekkäitä esiintyjiä, ja se on enemmän iäkkäämmän tanssikansan paikka. Oman parin kanssa siellä oli minun mielestäni hyvät ja monipuoliset tanssit. Voisin hyvin mennä uudestaankin.

17.7. Kyllikki-tanssit olivat osa Iskelmäviikon ohjelmaa, kuten eilisetkin Puistorinne-tanssit. Heikki Koskelo ei ehkä muuten olisi vetänyt niin paljon porukkaa. Kyllikki taisi olla täydempi kuin kertaakaan tämän kesän aikana. Nahkaiset tanssikenkäni ovat jo venyneet niin paljon, että ne ovat täysin sopivat! Tarvittiin siis vain kärsivällisyyttä kärsiä puristavien ja hankaavien kenkien kanssa jonkin aikaa. Pohjatkin ovat hioutuneet ja luistavat paremmin. Yli kahden vuoden etsinnän jälkeen olen löytänyt oikeasti todella hyvät tanssikengät (esittely täällä).

Näin heinäkuun kunniaksi olen pitänyt lomaa opiskelusta ja hyödyntänyt ajan kaappien tyhjentämiseen. Facebookin paikkakuntakohtaiset/alueelliset nettikirppisryhmät ovat aivan loistavia! Esim. Säännötön Kuopion nettikirppis, jossa tavoittaa yli 15 000 ostajaehdokasta. Monesti, kun julkaisee myynti-ilmoituksen, menee pari minuuttia ja joku kommentoi. Puolen tunnin päästä tämä henkilö on jo oven takana hakemassa tuotetta. Voiko ylimääräisen roinan myynti enää helpommaksi mennä!

Jaa tämä:

Kesätansseja

Kesäkuun alussa Kyllikissä oli mieleistä tanssimusiikkia vieläpä peräkkäisinä viikonloppuina. Hurmalla oli taas perusvarmaa settiä, ja Sinitaivas soitti urheasti vatsataudin kourissa. Soittajilta löytyi karvalakkia, pipoa ja hanskaa – mitenkä sellaisia Suomen kesässä muka tarvitaan. Rio Grandekin tuli pitkästä aikaa! Uudet nahkakengät hiersivät, ja varpaani saivat ennätysmäärän kolhuja ja tallomisia osakseen. Jalat olivat kolmen tunnin jälkeen melkoisen poikki, ja illan päätteeksi laahustin autolle kuin raihnainen mummeli.

Juhannustanssit

Juhannusaattona suuntasin Runnille. Sen tietää miten täyttä varsinaisilla tanssilavoilla on juhannuksena, ja miten lipunhinoilla ryöstetään, joten melkein mikä tahansa muu tanssipaikka on parempi valinta. Ennen varsinaisia tansseja oli juhannusneidon valintaa ym. hömppää. Kymmenen aikoihin aloitti Rainer Friman taustallaan Pasi Lipposen orkesteri.

Ensimmäinen setti soitettiin ulkoterassilla, ja tanssijat levittäytyivät kapean terassin lisäksi nurmikolle joen rantaan. Kerkisin testata kaltevalla nurmikolla tanssimista parin fuskun verran, minkä jälkeen bändi siirtyi sisätiloihin. Eipä tuo pöllömpi tanssialusta ollut, luisto ei ehkä parasta A-luokkaa, mutta menetteli. Itikoita oli muutama… Sisällä pöytiä oli uudelleenjärjestelty siten, että tanssitilaa oli huomattavasti normaalia enemmän. Huomattavasti enemmän oli myös tanssijoita, mutta mahtui siellä jollain tavalla pyörimään.

Sunnuntaina tuttuun Kyllikkiin, jossa soitti Saija Tuupanen bändeineen. Nyt kun tanssilava-artisteja on nähnyt jo niin paljon, ei kaikkia meinaa enää erottaa toisistaan. Että laulaako siellä nyt Anne Mattila vai Saija Tuupanen. Monet ovat niin mieleenpainumattomia, ettei meinaa muistaa edes yhtään soitettua kappaletta. Ihan hyvää ja monipuolista perustanssimusiikkia tuli, mutta tarkempaa arviota en osaa musiikkipuolesta laatia. Ollakseen juhannustanssit, Kyllikissä oli melko vähän tanssijoita. Ei ollut sellaista maaningankasinomaista tungosta, jossa mahtuu hädin tuskin kävelemäänkään.

Viime sunnuntaina 3.7. Kyllikissä oli Marko Maunuksela. Minulla oli hänestä jotenkin rokimpi muistikuva, tai ehkä settilistat olivat muuttuneet siitä kun viimeksi törmäsin Maunukselaan. Mitä tästä nyt sanoisi, perusmonipuolista tanssimusiikkia. Missä muruseni on -rumbaversio ja pari ilmeisesti omaa tuontantoa olevaa sambaa olivat illan erikoisuudet. Samat virret voisi melkein luetella kuin Saija Tuupasestakin. Kirjoitettuna tämä varmaan kuulostaa sitä, että lyttään lähes kaikki tanssiartistit, mutta itse tanssimisen puolesta nämä kaikki tanssit ovat olleet erittäin hyviä. Jos bändillä on jotain omaa ja uutta twistiä tanssibiiseihin, on se sitten iso plussa siihen päälle.

Tässä vielä uusin tanssiin liittyvä hankintani: urheilusortsit, jottei tarvitse säätää sukkahousujen ja alushameiden kanssa näin kesäkuumalla. Kätevät! Terveisiä vaan tutuille, että löytyy minultakin edes yksi urheiluvaate kaapista. 😉

Pääkuva: Pezibear (Pixabay)

Jaa tämä:
Bleyer jazztossu

Täydellisten tanssikenkien metsästys

Olipa kerran täydelliset tanssikengät… Täydelliset tanssikengät ovat höyhenenkevyet jalassa ja olo on kuin paljain jaloin tanssisi. Kengät ovat silti tukevat, jotta jalat kestävät monta tuntia tanssimista väsymättä. Täydelliset tanssikengät ovat paitsi mukavat jalassa, myös tyylikkäät tai vähintäänkin siedettävän näköiset – ollaanhan tansseissa eikä jumppasalissa. Korkoa ei kuitenkaan kengissä saa olla: muiden tanssijoiden turvallisuus ennen kaikkea! Täydellisillä tanssikengillä voi huoletta kävellä sekä sisällä että ulkona, ne eivät kavahda edes sadekeliä. Niissä on sopivassa suhteessa pitoa ja luistoa, ja ne soveltuvat kaikenlaisille tanssilattioille.

Niin, mistäs tällaiset kengät löytäisi!? Pitkäaikaiset bannerissa näkyvät suosikki-Bleyerini täyttävät kaikki muut ehdot, paitsi ensimmäisen. Nyt paksu pohja ja jopa liiallinenkin tukevuus ovat alkaneet häiritä. Nilkkoja ei saa kunnolla taivuteltua eikä lattiatuntuma luonnollisestikaan ole yhtä hyvä kuin ohutpohjilla.

Ostin keväällä testin vuoksi superohuet Sansha Tivoli -jazztossut, jotka osoittautuivat tanssimisen kannalta loistaviksi. Niillä tuntuu kuin ei olisi kenkiä ollenkaan jalassa! Samalla ohuus on pieni miinus: jalat väsyvät nopeasti, koska kengät eivät anna tukea. Toisekseen kipu on Bleyereihin verrattuna ainakin 10 kertaa pahempi, jos joku tärväisee varpaille. Suurin ongelma on se, ettei niillä kärsi kävellä ulkona metriäkään. Nimimerkillä parisataa metriä hiekkakentällä -> reiät pohjissa (osa pohjasta on haljasnahkaa, osa kangasta). Ja joo, oli ihan oma moka.

Sansha Tivoli jazztossu

Kenkä taipuu niin paljon kuin nilkkakin.

Näitä kenkiä suosittelen erittäin lämpimästi tanssitunneille, joilla kenkiä käytetään vain sisätiloissa eikä tanssita montaa tuntia putkeen. Voi vitsi, jos näihin tossuihin saisi ohuen kumipohjan ja hieman lisää tukevuutta, sitten tässä olisi ehdokas parhaaksi lavatanssikengäksi!

Uusin testaukseni on Bleyerin nahkainen jazztossupari (malli 7624), jossa on kumiseospohja. Ne taipuvat melkein yhtä hyvin kuin Sanshat, mutta pohjan ansiosta niillä voi kävellä huoletta ulkona. Nämä ovat myös mukavan kevyet. Tykkäsin Sanshojen nahkapohjan luistavuudesta, nämä Bleyerit toki luistavat, mutteivät yhtä hyvin. Mutta kunhan pohjia tarpeeksi kuluttaa niin eiköhän luistoa ala löytyä enemmän.  Jos tällä hetkellä pitäisi valita ykköstanssikengät omasta valikoimastani, valinta kohdistuisi näihin Bleyerin jazztossuihin.

Bleyer jazztossuBleyer jazztossuBleyer jazztossu

Bleyer jazztossut

Kenkä taipuu melko hyvin.

Tutkiessani kokotaulukkoa olin kahden vaiheilla, ostanko koon 41 vai 42 (”oikea” kokoni on 39,5-40). Päädyin neliykköseen, ja aluksi kengät tuntuivat kiristävän hirveästi. Toisella kerralla ne tuntuivat jo löysemmiltä, ja sain rakot kantapäihini, kuten nahkakenkien ominaisuuksiin kuuluu. Kolmannella kerralla ei enää tullut rakkoja, ja kengät tuntuivat entistä sopivammilta. Nahkakenkähän venyy aika paljon, joten ehkä 41 muokkautuu käytössä sopivaksi, kun vain tarpeeksi tanssii. Jos olisin ollut järkevä, olisin ostanut suosiolla nelikakkoset ja ”pienentänyt” niitä pohjallisilla. Mutta tällä mennään, ja kokonaisuudessaan olen ollut näihin erittäin tyytyväinen.

Täydellisten (lava)tanssikenkien metsästys päättyi tällä erää tähän! Jemmassa minulla on vielä laadukkaat, todella vähän käytetyt lattarikilpatanssikengät, jotka ostin Facebookin Tanssitarvikkeiden second hand –kirppisryhmästä vain 15 eurolla! Postikulutkin sain vältettyä, kun värväsin viereisessä kaupunginosassa asuvan sukulaiseni hakemaan kengät. On nyt sitten tuollaisetkin harkkakengät varastossa, jos ja kun kilpatanssiprojektini syksyllä etenee.

Jaa tämä:

Kesätenttiputki

Kesäni on mitoitettu tiiviille opikelulle, koska tenttejä järjestetään yllättävän paljon. Lisäksi käytettävissä ovat maisterivaiheen tentit, joista osan voi suorittaa sähköisenä vaikka heinäkuussa, jolloin yliopistolla ei tapahdu mitään muuta.

10.6. kävin korottamassa/yritin korottaa Arvonlisäverotuksen perusteiden arvosanaa. Ensimmäinen alv-tentti meni ihmetyksekseni läpi, vaikka oman pistelaskuni perusteella olisi pitänyt saada selvä hylätty, mutta arvonlisäverotus ei ihan niin vaikea aihe ole, että olisin tyytyväinen ykköseen. Ekalla kerralla yksi esseekysymys vain sattui vaihteeksi sellaisesta aiheesta, josta en ollut lukenut kuin pari lausetta, koska en pitänyt sitä tärkeänä.

Samalla rysäyksellä tein KTM-sivuainetta silmällä pitäen kokeiluluontoisesti Tilintarkastus- ja kirjanpito-oikeuden tentin, johon en varsinaisesti valmistautunut. Pääaineen perusteella tuosta aiheesta pitäisi jo jotain olla päässä. Kuten kauppatieteissä yleensä, tentistä saa 6 op, kun taas oikeustieteen laitoksen tentit ovat pääsääntöisesti 5 op arvoisia, vaikka työmäärä on käytännössä aikalailla sama.

20.6. oli vuorossa Finanssihallinto-oikeuden tentti. Tämäkin liittyy tilintarkastusopintoihin, nimittäin julkishallinnon tarkastajien on käytävä muutama lisäkurssi, joista yksi on tämä finanssihallinto-oikeus. Tenttikirjojen sisällysluettelot olivat lievästi sanottuina tylsiä: valtion ja kuntien talousarvioprosesseja + muuta mukavaa. Tentin läpäisy ei ollut valmistumisen kannalta mitenkään välttämätöntä, ja kun valmistautuminenkin jäi hyvin vähäiseksi rahoituksen takia, jätin menemättä tenttiin kokonaan.

Tänään 21.6. kävin kirjoittamassa kypsyysnäytteen sähköisenä tenttinä. Oli muuten paljon helpompaa kirjoittaa konseptiarkillinen jäsenneltyä tekstiä sähköisesti verrattuna käsin kirjoittamiseen! Kannattaa siis ehdottaa kandiohjaajalleen s-tenttiä, mikäli se on vain mahdollista. Luulisi, että nuo ovat yleistymässä, onhan se tentaattorillekin helpompaa, kun ei tarvitse tavata ihmisten harakanvarpaita.

Kypsäri on esseemuotoinen kirjoitelma, jossa valmiiksi annetuista otsikoista valitaan yksi. Sanoja piti olla 800 – 1000. Jos on itse kirjoittanut opinnäytteensä, ei kypsärin kirjoittamisen pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Valmistauduin kypsäriin lukemalla vain kandityöni kerran läpi. Näyte käy läpi asiasisällön sekä oikeakielisyyden tarkastukset, ja se arvioidaan hyväksytty-hylätty. Saatoin itse sortua liialliseen kandin referointiin oman pohdiskelun sijasta, ja pilkkuvirheitä löytyy takuuvarmasti, mutta tuskinpa suoritusta kovin helposti hylätään.

Huomenna 22.6. päätavoitteeni on saada Rahoituksen suunnittelu hyväksytysti läpi. Tuo tentti on vaatinut tähän asti ehdottomasti eniten lukemista. Kaikkia kymmeniä (?) kaavoja en edelleenkään muista, mutta luotan siihen, ettei tentti voi olla pelkkää laskemista, vaan esseekysymyksiäkin on joukossa. Rahoitus on selvästi heikoin lenkkini, ja olen ykköseen enemmän kuin tyytyväinen (viimeinen rahoituksen kurssini ikinä!) – onhan ykkösen arvosanaankin pitänyt saada yli puolet pisteistä. Siinä kohden alan olla äärirajoillani.

Samalla teen Tilintarkastus 2:n, jotta portit jatkokursseihin aukeavat. Heinäkuussa opiskelusuunnitelmiini kuuluu Sisäinen tarkastus ja sisäinen valvonta (joka vaatii tuon Tita 2:n suorituksen alle) ja Analysing Interviews and Texts -kurssien sähköiset tentit. Varsinaisia tenttipäiviä ei heinäkuussa ole, joten on turvauduttava s-tentteihin, esseiden kirjoittamisiin ja elokuun tentteihin valmistautumiseen.

Elokuun yleisenä tenttipäivänä ei näyttänyt olevan sellaisia kauppiksen tenttejä, joita en olisi jo suorittanut, joten valmistaudun oikeustieteen sivuaineen tentteihin. Tenttitaulukko julkaistaan juhannuksen jälkeen, jolloin saa tietää, mitä kursseja elokuussa pääsee tenttimään. Niin se alkaa HOPS kovaa vauhtia täyttyä suoritusmerkinnöistä, vaikka vastahan minä aloitin opiskelut!

Photo by DariuszSankowski (Pixabay)

Jaa tämä: