29. huhtikuuta 2017

Quickstep & Vakiotanssiasento

Eilisissä harjoituksissa quickstep vei minulta kirjaimellisesti jalat alta. Salin lattiassa kulkee pari listaa, jotka ovat tähän asti olleet tosi huomaamattomia, eivätkä ne ole haitanneet tanssimista yhtään. Nyt jotenkin onnistuin töksäyttämään kenkäni yhteen niistä, ja kohta huomasin makaavani lattialla. Tämän sivupyllähdyksen aikana iskin polveni kunnolla lattiaan, ja nyt jalkaa koristaa suuri mustelma. Onneksi se ei kovin pahasti vaikuta tanssimiseen, vaikka tuntuukin melkein kosketusaralta.

Yhtään enemmän tanssineet puhuvat quickarista (netissä kirjoitusasuna myös qvikkari), mutta minun ja quickstepin suhde on niin tuore, että se saa olla vielä virallisesti quickstep. Eilen mentiin siis koko tunti viime viikolta tuttua quickstepin perusaskeleen ja lukon vuorottelua. En tiedä, onko quickstepissä varsinaista yhtä perusaskelta, mutta alkeissa lähdetään liikkeelle tuolla minun nimittämälläni perusaskeleella ja sitä tehdään joka välissä. Netistä löytyneiden tietojen mukaan se on oikealta nimeltään 'etenevä chasse'.

quickstep tanssiasento askeleetLisäksi perehdyttiin quickstepin tanssimiseen parina ja erityisesti vakiotanssiasentoon. Tanssi muuttui huomattavasti kevyemmän tuntuiseksi, kun ammattilainen asetteli kaiken kohdalleen. Kaikki jutut eivät kilpatanssissa aukea heti, esimerkiksi ohje "sormien jäntevyys lähtee selästä" aiheutti hetkeksi tyhjän katseen ja mietintätauon. Jos minulle olisi aivan aloittelijavaiheessa kerrottu vastaavia ohjeita, ne eivät olisi kyllä sanoneet yhtään mitään.

Lavatanssissa on tottunut siihen, että parissa ollaan ihan kiinni. Nyt välimatkaa olikin sen verran, että minun ja parini väliin olisi mahtunut yksi ihminen. Samoin käsivartta on tottunut pitämään kuin liimattuna parin käsivarren päällä, mutta sekin korjattiin toisen näköiseksi. Tuolla tavalla kyynärpäät leveällä ei tietenkään voi vetää tanssilavoilla, mutta on silti ihan hyvä tietää, miltä oikeaoppinen tanssiasento näyttää ja tuntuu. 

Tuo treenattu asento oli harjoitusasento, eli "oikeasti" ei tanssita millään puolen metrin etäisyydellä parista. Harjoittelua tämä suuri välimatka auttoi, koska minulle tuli reilusti tilaa liikkua. Kun tanssin saa luistamaan tällä tavalla, on siitä ehkä helpompi siirtyä lopulliseen, harjoitus- ja lavatanssiasentojen välimuotoon. Tärkein huomio oli se, että ylävartalot eivät saa olla tiiviisti yhdessä, koska muuten nainen joutuu välillä tanssimaan takapuoli edellä, eikä se ole kovin kauniin näköistä :D Eli sellaista lavatangomaista asentoa tulee välttää muissa vakioissa.

Aamuharjoituksissa kokeiltiin, miltä hidas valssi tuntuu tuolla harjoitusvakioasennolla. Varsinkin erilaiset käännökset helpottuivat, ja koko tanssi tuntui ihan erilaiselta. Käsivarret väsyivät kuitenkin nopeasti. Todennäköisin syy on se, että kannattelu ei lähde muualta vartalosta, vaan kannattelen käsivarsia erillisinä muusta kropasta. Quickstep sujui muuten, mutta uusi tanssiasento vaatii erityistä keskittymistä, etteivät käsivarret pääse valahtamaan. Myös foxtrot lähti menemään, oli tosi hyvät harjoitukset!

Vielä olisi pari kilpatanssituntia jäljellä, ja kevätkausi on sitten siinä. Olisihan noita tunteja voinut vielä jatkaa, mutta ehkä nyt on aika kerrata kevään aikana tullutta tietotulvaa ja yrittää sisäistää uusia asioita. Syksyllä sitten toivottavasti parantuneilla taidoilla ja vieläkin suuremmalla innolla seuraaville tunneille!

Kuva: Pixabay

23. huhtikuuta 2017

Tanssii tähtien kanssa - finaali

TTK-kausi on lopuillaan ja tänään tanssitaan finaalitanssit! Sillä ei oikeastaan ole väliä, voittaako Anna-Maija vai Kirsi. He molemmat ovat näin pitkälle päästyään saaneet harjoitella kaikkia tanssilajeja, ja kehitystä on ehtinyt tapahtua näiden viikkojen aikana. Laura oli suorastaan luonnonlahjakkuus, toivottavasti hän jatkaa tanssimista, kunhan saa kätensä paranneltua. Aiemmin tippuneissakin oli hyviä lupauksia, esimerkiksi Mustalla Barbaarilla olivat nostot ja yleinen tanssillisuus hallussa. Vaikkei hän kymppitanssijaksi oikein sovellukaan, niin jokin streetdance-tyyppinen laji voisi olla hänen juttunsa. Olen kyllä edelleen kateellinen oppilaille, miten hyvään yksityiseen ja tiiviiseen kilpatanssioppiin he ovat päässeet :) 

Mutta mitä Tanssii tähtien kanssa -kaudesta jäi käteen? 

Todiste siitä, että harjoittelu tekee mestarin. On hölmöä, että jotkut katsojat tyrmäävät kilpailijoita heti ensimmäisen jakson jälkeen. Katsokaa vaikka, kuinka Kirsi on kehittynyt viikkojen aikana! Hänen ensimmäinen cha chansa ei ollut niin erikoinen, mutta entäs nyt. Hänestä on kuoriutunut aivan erilainen tanssija. Ihan jokaisella tanssijalla on ensin aloittelijavaihe - joillain se kestää pidempään ja jotkut omaksuvat asioita nopeammin. Kun sitkeästi treenaa, tanssi alkaa näyttää koko ajan paremmalta. 

Uusia kuvioita. Vaikka itse on aina kivempaa tanssia kuin katsoa muiden menoa, välillä on todellakin hyvä pysähtyä ja seurata, mitä muut tekevät. Kuten olen monesti kirjoittanut, ikinä ei ole niin hyvä tanssija, etteikö muilta voisi oppia jotain. 

Tekniikkavinkkejä/-muistutuksia. Kriittisimmät TTK-katsojat laskevat jopa tuomarikommentit hömpäksi, joka vie tilaa oikealta ohjelma-ajalta. Jos kuuntelisi tarkkaan Jukan ja Helenan kommentteja, niin sieltä löytyy hyvää materiaalia, ellei satu olemaan huipputanssija, joka osaa jo kaiken... 

tanssii tähtien kanssa 2017 finaali


Kaikesta ohjelman kohtaamasta mollauksesta ja negatiivisuudesta huolimatta: tanssiohjelmia ei tv:stä juuri tule, joten Tanssii tähtien kanssa on erittäin hyvää mainosta tanssiharrastukselle. Vaikka katsoja ei heti ohjelman jälkeen ryntäisikään tanssitunnille, ajatus voi jäädä hautumaan ja konkretisoitua myöhemmin. Ennen kuin minä katsoin ensimmäisiä TTK-kausia yläasteikäisenä, en varmaan edes tiennyt, että on olemassa sellainen harrastusmahdollisuus kuin kilpatanssi. Suurimmasta osasta tanssilajeja en ollut ikinä kuullutkaan. On hankalaa lähteä sellaisen lajin alkeiskurssille, jota ei tiedä olevankaan. 

Katselin TTK:ta ihaillen, mutta en olisi 10 vuotta sitten uskaltanut lähteä kilpatanssiin, eikä se vielä sillä tavalla kiinnostanutkaan. Hieman myöhännäisheränneenä lähdin seuratanssin pariin, ja vasta pohdinnan jälkeen kilpatanssiurille. Mutta siellä se TTK oli taustalla - että paritanssi voi olla tuollaistakin, eikä pelkkää Kesäillan valssia. 

Vaikka Kesäillan valssi on lavatanssiohjelma, se tuskin on innoittanut kovin montaa (nuorta) lähtemään lavatanssikurssille - luulenpa, että se on ennemminkin karkottanut heitä pois lajin parista. Jos TTK:sta järjestettäisiin lavatanssiversio, ketä kiinnostaa? Parin minuutin esitys humpasta tai jenkasta - ei kiitos. Showelementteineen ja upeine pukuineen TTK antaa paritanssista modernin ja mielenkiintoisen kuvan näin nuoren ihmisen näkökulmasta. 6-vuotiaalle minälle olisi riittänyt nähdä pelkästään prinsessamaisia vakiopukuja, niin olisin ollut jo myyty koko lajille!

Silloin, kun en itse osannut edes foksin perusaskelta, lähes kaikki TTK-esitykset näyttivät tosi hienoilta. Risto-Matti Ratiasta huomasin, että tanssi ei ole hänen vahvinta alaansa, mutta muuten en osannut arvioida tansseja yhtään tarkemmin. Jos kuvioilla peitettiin teknistä osaamattomuutta, en minä sitä tiennyt, enkä välittänytkään. Pääasia oli, että tanssi näytti minun silmääni hienolta, ja se riitti pitämään mielenkiinnon yllä, parin todellisesta osaamistasosta riippumatta.

Vaikuttaa siltä, että tanssijat katsovat ohjelmaa liian kriittisesti. Vaikka itse kokisi tanssivansa paljon paremmin kuin TTK-oppilaat ja vaikka huomaisi kaikki tehdyt virheet, ei-tanssiva ihminen ei niitä välttämättä huomaa. Se voi olla pienestä kiinni, mikä saa ei-tanssivan ihmisen innostumaan niin paljon, että hän lähtee tanssikurssille. Jos näkee idolinsa opettelemassa tanssin alkeita, voi itsekin lähteä kokeilemaan. Tai jos näkee epävarman tanssijanalun kehittyvän itsevarmaksi parkettien partaveitseksi, se voi rohkaista alkeistunteja varovaisesti harkinnutta lähtemään oikeasti sinne tanssitunnille.

Jokaisella tanssijalla on oma tarinansa kerrottavana siitä, kuinka on päätynyt lajin pariin. Tarinan alkuna voi olla myös Tanssii tähtien kanssa. Eiköhän tanssin kannalta ole vain hyvä asia, että tv:stä tulee noin suosittu tanssiohjelma noinkin hyvään katseluaikaan. Minä ainakin jään odottamaan 11. kautta, sillä veikkaanpa, ettei tämä jää vielä tähän.

22. huhtikuuta 2017

Kilpatanssiharkat: Quickstepin alkeet

Voi vitsi! Nyt olen löytänyt ehdottoman suosikkivakiotanssilajini! Jos lavatanssissa ei ole kovin vakioihminen ja pitää reippaammista lajeista (kuten minä), niin suosittelen kokeilemaan quickstepiä. Siinä riittää vauhtia, musiikki on hyvää ja tyylillisesti quickstep on todella kaukana tylsähköistä lavavakioista. Vaikka perusquickstepissä otetaan yhden tahdin aikana yhtä paljon askelia kuin foksissa, se tuntuu jotenkin vauhdikkaammalta.  

Harjoitusten alkuverryttelyn aikana on usein soinut quickstep-musiikkia, ja olen jo malttamattomana odottanut, että milloin sitä tanssitaan. Myönnetään, että on olemassa yksi vakiotanssi, jonka musiikki pistää jalat vipattamaan... Kappleet ovat sellaisia, jotka lavoilla menisin fuskuna. Tyyli on swing/jazz-osastoa, samankaltaista kuin foxtrotissakin mutta nopeutettuna. Yksi hyvä esimerkkikappale on Modern Talkingin Brother Louie jazz-bändin esittämänä: löytyy tästä.

quickstep tanssi perusaskel askeleet


Reilu vuosi sitten kilpatanssin tutustumistunnilla tanssin quickstepin alkeita noin 10 minuuttia. Muuta muistikuvaa ei tuosta jäänyt, paitsi että quickstep oli vaikeaa enkä pysynyt yhtään mukana. En tiedä, mitä askelsarjaa silloin harjoiteltiin, mutta se oli aivan erilainen kuin eilinen. Aiemmassa versiossa ei esimerkiksi ollut chasseita ollenkaan.

Tämän uuden version hahmotin heti paljon paremmin, ja puolessa tunnissa sain perusaskeleen ja lukkojen vuorottelun sujumaan, vieläpä nousujen ja laskujen kanssa. Ohjaajalta tuli jopa kehut, sekä tästä että lopputunnista kerratusta foxtrotista. Jes, jotain edistystä on tapahtunut! Lattareista ei ole jostain syystä tullut suurempia kehuja... kertoisiko se jotain niiden vaikeudesta.

Seuraavaksi voisi kokeilla saada mukaan kallistuksia, ja laskujen pehmeyteen pitäisi keskittyä enemmän, koska ne meinaavat tulla liian nopeasti ja romahtaen alas. Olennainen osa quickstepiä ovat myös erilaiset laukka-hyppysarjat, mutta kun nyt saisi ensin alkeet kunnolla haltuun - vastahan tässä on puoli tuntia quickstepiä takana. Olenkohan koskaan maininnut, että haluaisin oppia kaiken heti? :D 

Quickstepillä pääsee etenemään salissa tosi nopeasti, eivätkä minimittaiset askeleet sopisikaan tanssin luonteeseen. Lavoilla bändin tauolla voisi ehkä joskus mahtua tanssimaan quickstepiä, mutta lavatanssilajiksi siitä ei oikein muuten ole. Jos quickstepiä alettaisiin opettaa lavatanssikursseilla, voin vain kuvitella, minkälaisen törmäysketjun aloittelevat quicksteppaajat aiheuttaisivat! Täytyy siis tyytyä vetäämään sitä vain omien harjoitusten yhteydessä.

ps. Blogin sivupalkista löytyy nyt linkki Spotify-profiiliini. Olen kasannut tanssilajeittain ryhmiteltyjä soittolistoja paitsi omia harkkoja, myös pian alkavaa postaussarjaa varten. Musiikkia on laidasta laitaan, esimerkiksi lattareissa on myös ei-niin-perinteisiä vaihtoehtoja. Varsinkin harjoituksissa on tärkeää, että kappalevalikoima miellyttää itseä, vaikkei musiikki täysin tyypillistä tanssilajin mukaista olisikaan. Tyhmien kappaleiden tahdissa harjoittelusta ei tule yhtään mitään. Listat täydentyvät sitä mukaa, kun sopivaa musiikkia löytyy!

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

17. huhtikuuta 2017

Foxtrot-vimmaa ja pääsiäistansseja

Pääsiäisen vuoksi kilpatanssi oli tauolla, mutta omat harjoitukset rullasivat normaalisti. Pääasialliseksi harjoituskohteeksi valikoitui foxtrot, jonka treenaus lähti viime viikolla käyntiin. On se kumma, miten uutta asiaa opetellessa pari aina sotkee (ja vastaavasti minä sotken parini tanssin). Yksin tanssiessa menee paljon paremmin! Tanssin vaihteeksi lattarikengillä, ja korot tekivät nousuista ja laskuista paljon kevyemmät, koska sitä oli koko ajan jo puolimatkassa kohti päkiöitä. Toisaalta horjumista tapahtui useammin kuin tasapohjilla. Nyt on menossa varsinainen foxtrot-vimma: se on pakko opetella!

Vaikka olen kirjoittanut omasta kilpatanssin harjoittelustani melko negatiiviseen ja vähättelevään sävyyn, harjoituksissa olen yleensä positiivisella asenteella liikenteessä. Jos joku ei heti onnistu, totean vain, että se vaatii vielä harjoittelua, mutta kyllä se tästä. Enkä minä aivan onneton tanssija ole, mutta kun peilistä näkee vierekkäin oman naamansa ja kilpatanssia monta vuotta treenanneen ohjaajan, niin väkisinkin tulee tehtyä vertailua, eikä se suinkaan koidu minun edukseni. Lavoilla luovin omasta mielestäni ihan sujuvasti, ja sieltä se kilpatanssikin pikkuhiljaa lähtee.

Positiivisella asenteella on ratkaiseva merkitys tanssin oppimisessa. Tästä oli paljon juttua kirjassa Tanssin taituriksi (Sanna & Erik Hento / Docendo), jonka bongasin vastikään kirjastosta. Kirja keskittyy enemmän kilpatanssiin, mutta siinä on paljon hyvää asiaa kenelle tahansa tanssin harjoittelijalle. Se lähtee liikkeelle aivan alusta, joten erityisen hyödyllinen se on aloittelevalle tanssijalle. Kirja painotti sitä, että jos hokee itselleen "en osaa tehdä asiaa X", niin silloin sitä ei voi oppiakaan. Tämän sijaan pitäisi ajatella "opettelen tekemään asian X". Yksinkertainen asia, joka meinaa aina unohtua.

alapitkän tanssit foxtrot


Rauhalahdessa olisi nyt pääsiäisenä ollut esiintymässä loistavat Varjokuva ja Patajätkä, mutta tanssikohteeksi valikoitui Alapitkä, koska sinne on puolet lyhyempi matka. Yleisimmät tanssiartistit ovat tulleet jo tutuiksi, mutta Johanna Debreczenin tansseissa olin ensimmäistä kertaa. Ihan hyvältä vaikutti ja lattareitakin tuli kiitettävästi. Mikä harvinaista, Johanna yhtyeineen soitti hyvän valssin. Kyllä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin minusta kappale oli oikeasti hyvä, tempo oli juuri optimaalinen, ja näiden myötä myös valssin tanssiminen oli hauskaa. Nyt kun muistaisi vielä sen biisin nimen... joku käännöskappale se oli, mutta muuten ei ole mitään havaintoa.

Oma tanssini oli melko väsyneen oloista, ja samba vääntyi siksi kuuluisaksi humppasambaksi, jota en missään nimessä pyri tanssimaan. Mutta ei vain jaksanut, taisin olla liian lomatunnelmissa. Sähläsin kaikenlaista ylimääräistä, kompuroin ja tanssin omiani. Silti eräs hyvä naistanssija tuli sanomaan, miten meitä on niin kiva katsella. Hän myös arveli, että harjoittelemme säännöllisesti.  

Aika hieno juttu, jos harjoittelu näkyy tanssista, sillä itsestä ei aina tunnu siltä. Niinhän se menee, että mitä enemmän tanssia harjoittelee, sitä paremmin huomaa, miten vähän loppupeleissä osaa. Kehitys tuntuu joskus menevän vain taaksepäin: hieman aloittelija-vaiheen jälkeen on sitä mieltä, että nythän minä jo osaan tämän. Nykyään on välillä sitä mieltä, ettei osaakaan enää mitään. Kunpa aloittelijana olisi tajunnut videoida kaikki silloiset tanssilajit, niin nyt voisi katsoa, miten paljon kehitystä on tapahtunut! Ei kai auta muu kuin tehdä toistoja ja treenata niin kauan, että itsestäkin alkaa tuntua, että hei, tämähän sujuu hyvin.

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain

9. huhtikuuta 2017

LäpiValaisu-tanssit Rauhalahdessa

Eilen tein yllätysvedon ja kävin "vanhoilla" kotikulmilla Rauhalahdessa. Edellisestä kerrasta taitaa olla kulunut jo melkein puoli vuotta. Koska lauantaisin on useita tanssivaihtoehtoja, Rauhalahdessa on yleensä silloin mahtunut tanssimaankin. Eilinen ei tehnyt poikkeusta siitäkään huolimatta, että Iso-Valkeisella esiintyi Yölintu. Uskallan väittää, että LäpiValaisun keikalla oli huomattavasti parempi meno - isovalkeislaiset eivät kyllä tiedä, mitä menettivät! 

Ensimmäinen setti päättyi 21.45, joten soitto oli alkanut jo heti yhdeksältä ravintolan auettua, mistä iso plussa. Aiemmin pääsääntö aloitukselle on ollut klo 22. Setit olivat monipuolisia ja mukana oli myös tuoreita kappaleita, mm. Laura Voutilaisen Miks ei. LäpiValaisun tekeminen vaikuttaa lupaavalta, tuossa saattaa olla hyvinkin tulevaisuuden suuri nimi tanssilavakentällä. Bändistä tulee jollain tavalla mieleen Hurma. Kunpa vain porukat uskaltaisivat mennä heidän keikoilleen! Viime kesänä Kyllikinrannassa kävi suurkato LäpiValaisu-iltana, ja nyt joku Yölintu veti kaikki tanssijat. Uskomatonta.

rauhalahti tanssit läpivalaisu orkesteri yhtye


Tanssijan näkökulmasta oli tietysti hyvä, että sai vetää melko vapaasti, vaikka bändin kannalta olisi toivonut vähän enemmän osallistujia. Tangoon sai kunnon asennetta, kun lattialla ei ollut ketään, jota olisi tarvinnut väistellä. Tanssi muuttui kaiken kaikkiaan rennommaksi, ja fuskussa mahtui vetäisemään kokovoltin.

Tuosta voltista oli kyse, kun muutama viikko sitten kirjoitin harjoitelleeni kuviota, joka suorastaan hirvitti. Mutta siinä se nyt on, muutamissa tansseissa olen kokeillut volttia ihan oikeasti käytännössä, ja hengissä ollaan! En ehkä kolme vuotta sitten foksin alkeita opetellessa arvannut, että nyt pystyn (ja ennen kaikkea uskallan) tehdä kokovoltin takaperin miehen käsivarren ympäri. Ihan tasalaatuisia voltteja tai kympin arvoisia laskeutumisia ei vielä tule, mutta harjoittelu jatkuu! Voltti vaatii paljon tilaa, joten sitä ei voi, eikä jaksakaan, tehdä jatkuvasti.   

Vajaat kaksi ja puoli tuntia oli sopiva määrä tanssia. Kolme tanssitapahtumaa reilun vuorokauden sisään alkaa olla jo liikaa. Kahdet harjoitukset vielä menevät, mutta lauantai-iltana väsymys alkaa painaa tanssiessa. Kotimatkalla söin perinteiseen tapaan hodarin Kasurilan Shellillä: kaikilla mausteilla, krakovanmakkaralla ja tulisella juustomajoneesilla.

Rauhalahdessa olisi nyt huhti-toukokuussa paljon hyviä esiintyjiä: Hurmaa, Varjokuvaa, Patajätkää, Taikakuuta... Mutta ajomatka on sen verran pitkä, että Kuopioon lähtö vaatii viitseliäisyyttä. Ehkä sitten ensi syksynä seuraavan kerran, kohtahan tässä on aika rymytä kesälavoilla.

Kuva: Pixabay/ CC0 Public Domain
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...